Tiiättekö niitä päiviä kun ei jaksais mitään? Sellasia kun tuntuu, että on niin paljon tekemistä että vois vaan kaiken sijaan ottaa päiväunet. Tai kun stressitaso on huipussaan ja hermoja kiristää. Silloin tarvitaan henkireikää. Henkireikä - henkisen terveyden kannalta erittäin merkityksellinen aika, tapahtuma tai paikka. Mulle sana merkitsee pitkäaikaista harrastusta tai aktiviteettia, joka auttaa kestämään arjen paineita.
En mä oikeastaan koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi että mikä mun henkireikäni oli. Päivät vaan meni normaalisti. Kävin koulussa, lenkkeilin koirani kanssa ja harrastin agilityä.
Agility.
Ainut harrastus, josta oon koskaan tuntenut intohimoa. Halua kehittyä, olla parempi ja halunnut oppia lisää ja lisää. Saanut iloa, onnistumisen kokemuksia, voimaa, ihania hetkiä.
Kun Sinna kuoli ja suurin suru menetyksestä oli takanapäin huomasin useammin arjessa tuntevani ahdistusta esimerkiksi koulutöistä. Tuntui, ettei pääse minnekään "pakoon." Eivätkö kaikki tarvitse jonkun tekemisen, joka vie hetkeksi ajatukset täysin muualle stressistä? Mitä se sitten kenenkin kohdalla on, musiikki, lukeminen, lenkkeily, kirjoittaminen, sali, viini.
Sitten kun agility jäi pois elämästä, alkoi vasta tajuamaan kuinka paljon se vaikutti omaan elämään ja arjen pyörimiseen. Jaksamiseen. Se, että oli jotain sellaista, joka auttoi olemaan ajattelematta koko ajan kouluasioita ja joka ohjasi ajatukset positiiviseen suuntaan. Että oli jotain mieluista tekemistä eikä esim. vapaa-aika mennyt kokonaan tietokoneella istumiseen. Missä sai hetkeksi nollattua itsensä. Jos koulupäivä oli mennyt päin p*rsettä ja tuntui ettei mikään sujunut, lähti treenaamaan ja illalla olo oli jo aivan erilainen. Pystyi ajattelemaan selkeämmin, kun ensin oli saanut vähän etäisyyttä painaviin asioihin.
Aloitin agilityn n. 5-vuotta sitten ja heti tunsin, että tää on mun juttu. Oon aina pitänyt juoksemisesta ja vauhdista. Ja koirat. Ne ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Vihdoin löysin sellaisen harrastuksen, jossa pystyin yhdistämään kaksi itselleni rakasta asiaa. Puoli vuotta on siitä, kun viimeksi kävin hallilla. Puoli vuotta. Se on pitkä aika kun ennen on käynyt monesti viikossa.
Intohimo on jotain mikä nousee ihmisestä itsestään eikä jostain aktiviteetista, mitä hän tavoittelee. Tämä tarkoittaa, että voi tietoisesti valita pyrkiä intohimoista elämäntapaa kohti. Entä miksi tällaista elämäntapaa kohti pitäisi pyrkiä? Sen vuoksi, että se kohentaa elämänlaatua. Ihmiset jotka pyrkivät elämään elämänsä intohimoisesti, ovat onnellisempia, energisempiä ja vapaampia.
hopefully see you soon <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti