Hiihtoloma.

Sinnalla oli jo jonkin aikaa vaivannut silmät, ne vuosi ja kutisi ja välillä vasenta silmää piti enemmän kiinni kuin oikeaa. Menimme eläinlääkäriin näyttämään niitä. El.lääkäri katsoi ne ja sanoi, että molemmissa silmissä on ylimääräisiä ripsiä ja ne pitäisi polttaa pois. Siihen sitten varattiin uusi aika ja Sinna oli paikanpäällä 2,5h kunnes hain potilaan kotiin. Kauluri oli IHAN KAMALA. Se oli ihan hirvittävä kapistus. Sen kanssa ei voinut tehdä mitään. Niin päätti Sinna kun päästiin kotiin. Ensin istuttiin vaan samassa paikassa, entiedä koittiko Sinna ajatuksen voimalla saada sitä häviämään, kun ei katseet mammaankaan tehonneet. Pikkuhiljaa oli sitten jo pakko liikkua juomakupille yms, ja kyllä välillä oli pokassa pitelemistä, kun toinen törmäili koiraporttiin ja kuului vain klonk klonk... raasu <3

 Ulkona Sinna kehitti itselleen hauskan leikin kaulurin kanssa. Laittoi kuonon maahan, jolloin kauluri otti lunta ja heitti pään ylös jolloin lumi lensi kivasti ja yritti ottaa sitä kiinni. Tätä toistettiin monesti. Elämän pienistä iloista on hyvä nauttia.<3

On ehtinyt tapahtua kaikenlaista muutakin. Ehkä järkyttävin uutinen hetkeen oli, kun tämä sama nimeltä mainitsematon el.lääkäri kuuli Sinnalla sydämen sivuäänen. Pelästyin tietenkin kamalasti. Olin aikeissa seuraavana päivänä tilata ajan sydänultraan, joka olisi mun budjettiin ollut aikamoinen rahareikä, niin onnekseni törmäsin Elinan treeneissä erääseen kasvattajaan jolle selittäessäni tätä tarinaa kertoi tämän kyseisen el.lääkärin ennenkin kuulleen koirilla "sydämen sivuääniä" jotka myöhemmissä tutkimuksissa ei ollut sivuääniä. Seuraavana päivänä en siis tilannut ultraa, vaan ajan Naantalin Animagiin, jossa ihana ja pätevä el.lääkäri kuunteli kauan Sinnan sydäntä, todeten ettei mitään sivuääntä kuulunut. Eikä minulla olisi mitään syytä rajoittaa liikkumista, treenaamista, viedä ultratutkimuksiin. Olin NIIN helpottunut. Tuntui, kuin loppupäivän olisin leijunut pilvissä. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. 

Ja kappale mitä kuuntelin koko päivän tämän ilouutisen jälkeen; Johanna Kurkela - valoihminen.

Aivan ihana biisi, sellainen hyvänolon biisi. Kiitos ystävälleni joka sitä suositteli, tunnet piston sydämessä.

Eli me tästä edes jatketaan ihan niinkuin ennen, eikä mun tarvii miettiä rasittuuko Sinna treeneissä yms. Ihanaa.<3 Pieni sähikäinen. Mulla jo pienen hetken romuttui koko tulevaisuus kaiken suhteen. Tietenkin kun on tällainen "tieto" pohjalla tai ainakin takaraivossa, niin helpommin hakeudun tulevaisuudessa el.lääkärin vastaanotolle, jos Sinna alkaa oireilemaan, TOSIN jollekin muulle kuin nimeltä mainitsemattomalle henkilölle.

Ollaan hiihtolomalla lenkkeilty paljon, oltu treeneissä ja koiratreffeillä. Kävin myös kampaajalla ja laitoin taas vaaleat raidat niinkuin viimeiset kolme vuotta :) joskus miettii, että voishan sitä väriäkin välillä vaihtaa, mutta sitten ei riitä mielikuvitus niin pitkälle, joten näillä mennään :D Aion kyllä tilata itselleni sinettipidennykset tässä lähipäivinä, niin saa kivan kampauksen serkun häihin.. Kampaaja-aika on jo tilattu, muttei kutsua ole vielä tullut.. No, kaipa se sieltä kuitenkin tulee. :) 

    

Jotain tän tapasta miettisin :)